Post by Sini on Mar 10, 2009 19:45:11 GMT 2
Elikäs, päätin pitää kunnon koulutreenin 14.3. lauantaina. Tunnille otetaan yksi osallistuja, koska tämä on yksityistunti. Ilmoittautumiset tähän topaan.
Tunnin aiheena on siis asetukset ja taivutukset.
OSALLISTUJAT
Heidi - Perttu $
TARINA:
- Okei, tuuppas sitten sen Pertun kanssa tähän keskelle ja voit nousta selkään! Sanoin Heidille, jolle pidin tällä kertaa yksityistunnin.
- Katot sitten että ne jalustimet on pari reikää pidemmät kuin yleensä ja voit lähteä uralle. Kävele reippaasti eteenpäin, mutta pidä kuitenkin se Perttu ihan koko ajan reippaana, vaikka onkin vähän pidemmät ohjat.
- Koeta tehdä tähän pitkälle sivulle pelkillä istunta-avuillasi voltti, josta tulisi kuitenkin pyöreä. Päästä ohjat ihan köysäksi ja vaikka se poni yrittää työntää ulospäin, niin katot vaan suoraan menosuuntaan ja käytät niitä painoapujas rohkeesti! Noin, ihan hyvinhän se meni.
Annoin Pertun ja Heidin kävellä hetken rauhassa uralla, kunnes he vaihtoivat suunnan. Heidi otti ohjia tiukemmalle ja lähti reipasta käyntiä eteenpäin.
- Sitten voisit nostaa vähän harjoitusravia. Hyvä! Otat aina tällä pitkällä sivulla avotaivutusta, just noin, että poni on asetettuna sisäänpäin mutta pysyy kuitenkin hyvin uralla. Koeta vielä vähän enemmän auttaa sisäpohkeen kanssa, muuten se Perttu tykkää vähän tunkea sisälle päin.
Katsoin hetken Heidin ja Pertun sujuvaa työskentelyä ravissa. Kaikki sujui hyvin ja olin aika tyytyväinen suoritukseen.
- Okei, koetetaan sitten vaihtaa suuntaa kokorataleikkaalla ja vähän laukannostoja. Otapa sitten ensin Pertun kanssa puolipidäte ja nosta tuolta kulmasta vasen laukka. Hyvä! Noin just, pidä Perttua vaan kunnolla uralla, eikä oiota kulmissa vaikka laukataankin.
- Wohuu, täähän menee aika lujaa! Heidi huusi vauhdikkaan Pertun selästä.
- Mä en meinaa ees pysyä selässä!
- Ota puolipidäte ja siirrä raviin, sanoin ratsastajalle. Kokeillaas sitten pohkeenväistöä, miten poni taipuukaan, naurahdin ja neuvoin Heidin menemään kulmaan.
- Sitten lähdet vaan tulemaan sieltä kohti tätä kulmaa, painat vähän ulkopohjetta taaemmas, katso koko ajan eteenpäin ja ota välillä vähän jarrua jos meno tuntuu vähän holtittomalta. Voisit itse asiassa tulla ensin tän käynnissä, sanoin.
Heidi tuli oikein hienosti, ja Perttu taipui yllättävän hyvin, kunnes maneesin katolta tippui kauhea kasa lunta, ja sitähän Perttu pelästyikin! Se lähti yhtäkkiä laukkaan ja teki kulmassa semmoisen pysähdyksen, missä ei olisi pysynyt kyydissä millään. Heidi putosi selästä pehmeään hiekkaan, onneksi ei sattunut mitään pahempaa.
- Ootko sä ihan kunnossa? Kysyin Heidiltä, joka nousi ylös.
- Joo, ei sattunut. Mut nyt pitäis vaan saada toi Perttu jotenkin kiinni, Heidi vastasi.
Nappasin Pertun ohjaksista ja Heidi hyppäsi takaisin selkään. Jatkoimme pohkeenväistöjä normaalisti, Perttu säikkyi vähän vielä yhtä kohtaa, mutta lopetti sen aika pian.
- Nyt voisit ottaa lopuksi vielä kevyttä ravia kentän ympäri, ilman jalustimia! Naurahdin, koska tiesin että se jos jokin oli raskasta puuhaa.
- Voi ei, mä oon ihan puhki, Heidi tuhahti ja nosti jalustimet ponin kaulalle. Hän kevensi kuitenkin ahkerasti siihen saakka, kunnes armollisesti annoin luvan siirtyä käyntiin ja löystää ohjat.
- Hyvinhän se tunti meni, vaikka nyt vähän kommelluksia sattuikin… Heidi sanoi minulle.
- Joo, mä oon ihan samaa mieltä, vastasin. Voisit kokeilla tota Perttua useimminkin, teillä sujus yhteistyö aika mainiosti, lisäsin vielä.
Heidi ja Perttu: Yhteistyö oli tosi hienoa, Heidillä vielä vähän eteenpäin katsomisessa tsempattavaa ja painoapujen käyttöä saisi olla hieman enemmän. Muuten oikein hauska tunti, meni tosi hyvin.
Tunnin aiheena on siis asetukset ja taivutukset.
OSALLISTUJAT
Heidi - Perttu $
TARINA:
- Okei, tuuppas sitten sen Pertun kanssa tähän keskelle ja voit nousta selkään! Sanoin Heidille, jolle pidin tällä kertaa yksityistunnin.
- Katot sitten että ne jalustimet on pari reikää pidemmät kuin yleensä ja voit lähteä uralle. Kävele reippaasti eteenpäin, mutta pidä kuitenkin se Perttu ihan koko ajan reippaana, vaikka onkin vähän pidemmät ohjat.
- Koeta tehdä tähän pitkälle sivulle pelkillä istunta-avuillasi voltti, josta tulisi kuitenkin pyöreä. Päästä ohjat ihan köysäksi ja vaikka se poni yrittää työntää ulospäin, niin katot vaan suoraan menosuuntaan ja käytät niitä painoapujas rohkeesti! Noin, ihan hyvinhän se meni.
Annoin Pertun ja Heidin kävellä hetken rauhassa uralla, kunnes he vaihtoivat suunnan. Heidi otti ohjia tiukemmalle ja lähti reipasta käyntiä eteenpäin.
- Sitten voisit nostaa vähän harjoitusravia. Hyvä! Otat aina tällä pitkällä sivulla avotaivutusta, just noin, että poni on asetettuna sisäänpäin mutta pysyy kuitenkin hyvin uralla. Koeta vielä vähän enemmän auttaa sisäpohkeen kanssa, muuten se Perttu tykkää vähän tunkea sisälle päin.
Katsoin hetken Heidin ja Pertun sujuvaa työskentelyä ravissa. Kaikki sujui hyvin ja olin aika tyytyväinen suoritukseen.
- Okei, koetetaan sitten vaihtaa suuntaa kokorataleikkaalla ja vähän laukannostoja. Otapa sitten ensin Pertun kanssa puolipidäte ja nosta tuolta kulmasta vasen laukka. Hyvä! Noin just, pidä Perttua vaan kunnolla uralla, eikä oiota kulmissa vaikka laukataankin.
- Wohuu, täähän menee aika lujaa! Heidi huusi vauhdikkaan Pertun selästä.
- Mä en meinaa ees pysyä selässä!
- Ota puolipidäte ja siirrä raviin, sanoin ratsastajalle. Kokeillaas sitten pohkeenväistöä, miten poni taipuukaan, naurahdin ja neuvoin Heidin menemään kulmaan.
- Sitten lähdet vaan tulemaan sieltä kohti tätä kulmaa, painat vähän ulkopohjetta taaemmas, katso koko ajan eteenpäin ja ota välillä vähän jarrua jos meno tuntuu vähän holtittomalta. Voisit itse asiassa tulla ensin tän käynnissä, sanoin.
Heidi tuli oikein hienosti, ja Perttu taipui yllättävän hyvin, kunnes maneesin katolta tippui kauhea kasa lunta, ja sitähän Perttu pelästyikin! Se lähti yhtäkkiä laukkaan ja teki kulmassa semmoisen pysähdyksen, missä ei olisi pysynyt kyydissä millään. Heidi putosi selästä pehmeään hiekkaan, onneksi ei sattunut mitään pahempaa.
- Ootko sä ihan kunnossa? Kysyin Heidiltä, joka nousi ylös.
- Joo, ei sattunut. Mut nyt pitäis vaan saada toi Perttu jotenkin kiinni, Heidi vastasi.
Nappasin Pertun ohjaksista ja Heidi hyppäsi takaisin selkään. Jatkoimme pohkeenväistöjä normaalisti, Perttu säikkyi vähän vielä yhtä kohtaa, mutta lopetti sen aika pian.
- Nyt voisit ottaa lopuksi vielä kevyttä ravia kentän ympäri, ilman jalustimia! Naurahdin, koska tiesin että se jos jokin oli raskasta puuhaa.
- Voi ei, mä oon ihan puhki, Heidi tuhahti ja nosti jalustimet ponin kaulalle. Hän kevensi kuitenkin ahkerasti siihen saakka, kunnes armollisesti annoin luvan siirtyä käyntiin ja löystää ohjat.
- Hyvinhän se tunti meni, vaikka nyt vähän kommelluksia sattuikin… Heidi sanoi minulle.
- Joo, mä oon ihan samaa mieltä, vastasin. Voisit kokeilla tota Perttua useimminkin, teillä sujus yhteistyö aika mainiosti, lisäsin vielä.
Heidi ja Perttu: Yhteistyö oli tosi hienoa, Heidillä vielä vähän eteenpäin katsomisessa tsempattavaa ja painoapujen käyttöä saisi olla hieman enemmän. Muuten oikein hauska tunti, meni tosi hyvin.
