Hennin hoitopäiväkirja

[Sini]

Hennin ja Heidin päivis


(c) Heidi

Omistaja: Sini
Hoitaja: Heidi

[Heidi]

Tulin tallille hoitamaan ensimmäistä kertaa hoitohevostani Henniä. Kävelin bussipysäkiltä kohti tallia. Se näkyi jo vähän matkan päässä. Ajattelin vain tulevaa päivää enkä ollenkaan huomannut, että olin jo kävellyt tallin ohi. Käännyin hymyillen takaisin päin ja kävelin tallipihalle. Talli näytti kodikkaalta ja hyväkuntoiselta. Astuin sisälle talliin ja aloin etsiä Hennin karsinaa. Kun olin vähän aikaa kävellyt ja etsinyt karsinaa löysin sen aika perältä. Karsinassa seisoi ihana kimo poni jolla oli tuuhea mustan harmahtava harja joka piti silmiään kiinni ja lepuutti takajalkaansa. Astuin sisälle karsinaan ja silittelin Henniä hetken. Se oli ihana!

Päätin harjata sen joten hain sen harjat ja rupesin harjaamaan sitä pitkin vedoin. Se nosti kavionsa kiltisti ja katselin minua väsyneen näköisenä. Taputin sitä vielä lopuksi ja vein harjat takaisin satulahuoneeseen. Sitten kävin katsomassa oliko se menossa tunnille ja se meni ensimmäiselle aloittelija tunnille ja toiselle yleistunnille.

Niinpä päätin varustaa Hennin. Hain sen satulan ja suitset satulahuoneesta ja aloin laittaa niille niitä päälle. Kun olin saanut Hennin satuloitua melkein heti sen ratsastaja tuli hakemaan sen. Kysyin tarvitsiko hän taluttajaa ja hän sanoi, että kyllä ja minä ajattelin, että jos hänellä ei vielä ole taluttajaa kaipa minä voisin mennä. Talutin yhdessä ratsastajan kanssa Hennin kentälle. Oli ihana aurinkoinen päivä joten ei käytetty maneesia. Autoin ratsastajan selkään. ja laitoin jalustimet hänelle sopiviksi.

Sitten lähdin taluttamaan häntä kentän ympäri. Pian kun opettaja huusi, että ravia kysyin ratsastajalta halusiko hän ravata ja halusi hän ainakin koettaa. Niin opetin häntä antamaan vähän pohkeita ja Henni lähti kuin lähtikin raviin. Ensin ratsastaja pomppi vähän selässä, mutta kohta hän tottui raviin ja istui siellä jo kuin kokenut konkari. Pian alkoi jo olla loppukäyntien aika joten hidastimme käyntiin. Kun oli aika mennä kaartoon annoin ratsastajan itse ohjata Hennin sinne, mutta pidin kuitenkin kiinni ohjista.

Sitten autoin ratsastajan alas selästä ja pian seuraava ratsastaja tuli Hennin luokse. Hän ei tarvinnut apua, joten päätin lähteä luomaan lantaa Hennin karsinasta. Kun olin saanut hikisen urakkani valmiiksi laitoin uudet purut ja sitten ratsastajat alkoivatkin jo tulla talliin hevostensa kanssa yhtenä ryöppynä. Autoin niitä jotka tarvitsivat apua varusteiden pois otossa ja loimen laitossa.

Kun aika moni oli lähtenyt päätin alkaa ruokkia hevosia. Kun sen olin tehnyt menin syömään omenaani. Hain hevosien karsinoista niiden ruokaämpärit pois kun ne olivat syöneet ja aloin viemään niitä tarhaan. Kun sen homman olin saanut valmiiksi hyvästelin vielä Hennin ja lähdin bussipysäkille.

Hyvinhän se ensimmäinen hoitokerta meni!

Heidi ja Henni 1 HM

[Heidi]

Tulin tallille ällöttävässä räntäkelissä sunnuntai aamulla. Astuin sisään lämpimään talliin ja tervehdin hevosia. Kävelin Hennin karsinalle ja taputin sitä kaulalle. Hain sen harjat ja aloin harjaamaan Henniä.

Harjaus oli todella rankkaa, sillä Henni oli ilmeisestikin piehtaroinut ja kun se vielä oli kimo niin se teki harjauksesta entistä raskaampaa. Onneksi sentään sen harja ei ollut valkoinen ajattelin helpottuneena.

Kävin katsomassa tuntilistasta oliko hevosilla tänään tunteja. Illalla oli vain yksi tunti ja sinne meni vain Emppu, Eetu, Perttu ja Muffe. Hennillä ei siis olisi tänään tunteja joten päätin kysyä saisinko lähteä sillä maastoon.

Sini antoi minulle luvan ja niin lähdin varustamaan Henniä. Onneksi ulkona ei ollut kovin liukas ja tuulikin oli vähän tyyntynyt.

Talutin Hennin tallipihalle ja ponnistin selkään. Voi ei! Unohdin raippani! Ajattelin mielessäni. No kaipa voin jonkun risun katkaista matkalta. Lähdimme käynnillä pois tallipihasta. Metsässä oli ihanan rauhallista eikä siellä tuullut. Kun huomasin sopivan oksan joka kävisi hyvin raipasta, kurotin itseäni alemmas ja siinä samassa huomasin yhtäkkiä olevani jossain pöpelikössä.

Henni oli juuri sillä hetkellä huomannut jonkun mehukkaan kasvin ja rynnännyt sinne ja minä makasin maassa oksa kädessäni. Nousin ylös ja riuhdoin Hennin irti kasvista. Sitten ponnistin takaisin Hennin selkään ja annoin vähän pohkeita.

Kun olimme kävelleet jo aika kauan nostin ravin. Henni ravasi laiskasti pää riipuksissa. Yritin nostaa sen päätä ja laittaa sitä edes vähän muotoon, mutta Henni sen kun vaan löntysteli.

Kun edessä alkoi sopiva laukkapätkä päätin ottaa Hennin kanssa vähän laukkaa. Tarkistin ensin oliko tie hyvin sorattu ettei se ollut likas ja sitten annoin Hennille laukkapohkeet. Henni lähti vastahakoiseen ja laiskaan laukkaan.

Yhtäkkiä yllämmeolevasta puusta tippui kasapäin lunta päällemme. Sitähän Henni tietysti pelästyi ja lähti täyteen kiitolaukkaan. Pudistelin itsestäni lumia ja ajattelin, että ainakin sain Hennin laukkaamaan. En edes tiennyt, että se pääsisi näin kovaa.

Yhtäkkiä huomasin edessä päin ison puunrungon joka oli tiellä. Meidän olisi hypättävä sen yli! Mutta jos Henni kieltäytyisi lentäisin kauhealla vauhdilla maahan. Kannustin Henniä vielä kovempaan laukkaan. Puunrunko lähestyi lähestymistään. Kun olimme tarpeeksi lähellä ponnistamista pamautin pohkeeni Hennin kylkiin ja se suorastaan liisi puun yli.

Kun laskeuduimme maahan olin aivan ymmälläni. Henni vain jatkoi laukkaamista ja minä istuin kyydissä. Pian huomasin tien tulevan vähän huonommaksi joten yritin pysäyttää Henniä. Se ei olisi millään halunnut hiljentää, mutta lopulta se väsyi ja hiljensi raviin.

Käteni tärisivät vieläkin kun ajattelin tapahtunutta. Hennihän oli mennyt kovaa ja se hyppäsi sen esteenkin varmaan 50 sentin ilmavaralla. No tulihan sekin todistettua, että Hennillä on piileviä kykyjä. En enää koskaan aio sanoa sitä laiskuriksi ajattelin.

Kun huomasin, että kello oli jo aika paljon käänsin Hennin tallille päin. Ravasimme rauhallista ravia kohti tallia. Kun olimme jo aika lähellä tallia hiljensin Hennin käyntiin. Taputtelin ja silittelin sitä loppumatkan.

Tallipihalla hyppäsin alas Hennin selästä ja taputin sitä vielä. Talutin sen karsinaansa ja otin siltä varusteet pois. Lopuksi vielä harjailin Henniä hetken.

Kun olin vielä laittanut Hennille loimenkin päälle niin menin toimistoon syömään ja kertomaan huimasta retkestäni Sinille.

Lopuksi kävin vielä hyvästelemässä Hennin ja sitten lähdin kotiin päin.



Tässä vielä kuva kun me hypätään estettä

Heidi ja Henni 3HM (Yksi kuvasta ja yksi tarinasta)

[Heidi]

Tulin tallille kuudelta illalla vielä hoitamaan Henniä. Astuin sisälle talliin ja kävelin Hennin karsinan luo. Rapsutin sitä korvan takaa ja menin hakemaan sen harjat satulahuoneesta.

Harjasin ensin juuriharjalla kurat jaloista, mahasta ja selästä ja sen jälkeen pölyharjalla. Lopuksi vielä puhdistin Hennin kaviot ja kampasin sen harjaa.

Laitoin Hennin vielä tallikäytävälle kiinni siksi ajaksi kun loin lannat karsinoista. Ensin otin vanhat purut ja lannat pois ja laitoin uudet tilalle.

Sitten vielä laitoin Hennin takaisin karsinaansa ja laitoin sille talliloimen.

Lopuksi ruokin Hennin ja hyvästelin sen ja sitten lähdin kotiin tyytyväisenä ihanasta, mutta lyhyestä hoitokerrasta.


Vähän lyhyt tarina, mutta kai se kelpaa

Heidi ja Henni 4HM

[Heidi]

Tulin tallille hoitamaan Henniä sunnuntai iltapäivällä. Oli kaunis keväinen sää ja tänään menisin taas maastoon Hennin kanssa. Hain tallista riimunnarun ja hain sen avulla Hennin tarhasta sisälle. Tallissa laitoin Hennin omaan karsinaansa ja lepertelin ja silittelin sitä hetken.

Nyt päätin harjata Hennin. Hain sen harjat satulahuoneesta ja aloitin harjaamisen pitkin vedoin. Koska Henni oli aivan mutainen, joten harjaamiseen meni varmasti ainakin tunti aikaa! Kun puhdistin vielä Hennin kaviot huomasin, että siellä oli pieni kivi jäänyt kaiken lian alle. Otin kiven pois ja ajattelin olikohan se sattunut Henniä paljon. Onneksi se ei sentään ollut ontunut tai mitään muuta vastaavaa.

Kun vihdoin sain harjausurakkani valmiiksi, vein Hennin harjat pois ja otin sen varusteet samalla mukaani. Varustin Hennin ja kävin vielä tarkistamassa tarvitsiko sille suojat maastoon. Mutta Henni ei tarvinnut, joten olimme lähtö valmiit.

Talutin Hennin kentälle, koska aioin mennä ensin hetken siinä käyntiä. Ponnistin Hennin selkään ja laitoin jalustimet sopiviksi. Sitten maiskautin vähän ja Hennin siirtyi laiskaan käyntiin. Annoin Hennille ihan löysät ohjat mennessämme käyntiä. Kun olimme menneet viisi minuuttia kentällä käyntiä avasin kentän portin ja ohjasin Hennin sieltä ulos.

Henni olisi mieluusti mennyt takaisin talliin, koska se luuli, että tunti oli jo ohi enkä meinannut saada sitä millään kääntymään maastopolun suuntaan. Kun vihdoin ja viimein Henni sitten suostui kääntymään, otin ohjat vähän tiukemmaksi ja kohensin istuntaani. Kun saavuimme metsänreunaan tarkistin, ettei tie ollut kovin liukas ja annoin Hennille pohkeita, jotta se lähtisi raviin.

Kun sitten pitkän potkimisen ja monien raipanviuhahduksien jälkeen Henni viimein lähti raviin, tuntui kuin olisin unohtanut tehdä jotain. Sitten muistin sen. En ollut muistanut kiristää satulavyötä! Siinä samassa kun sen tajusin tunsin kuinka satula kellahti Hennin mahan alle ja minä roikuin vielä jalustimista kiinni siinä pää alaspäin ja näin vain Hennin jalat kun se jolkotteli hidasta ravia vieläkin niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.


Yritin vetää ohjista, mutta aivan turhaan. Se vielä pahensi asentoani ja sitten aloin tuntea, kuinka jalkani alkoin liusua pois jalustimesta. Nyt tippuisin ja Henni varmasti karkaisi jonnekkin tuonne metsän syvyyksiin ja talloisi minut alleen! Sitten yhtäkkiä tunsin, kuinka Henni lopulta pysähtyi ja itse tömähdin maahan.
Kun Henni huomasi olevansa vapaa, se juoksi suraa päätä jollekkin makoisalle mustikanvarvulle ja jätti minut siihen makaamaan selälläni keskelle tietä. Nousin ylös ja katselin minne Henni oli mennyt. Kun näin sen aika lähellä minua kävelin sen luokse ja otin sen ohjista kiinni. Onneksi se ei lähtenyt mihinkään, ajattelin helpottuneena.

Sitten nostin satulan takaisin ylös, kiristin satulavyön ja ponnistin uudestaan selkään. Annoin Hennille taas pohkeita, jotta se lähtisi raviin. Menimme rennossa ravissa eteenpäin. Kun näin edessämme täydellisen laukkasuoran, annoin Hennille laukkapohkeet ja se innostui hetken pohkeiden käytön jälkeen niin, että lähti melkein kiitolaukkaan! Nautin kyydistä ja nojauduin Hennin kaulaa vasten.

Kun laukkasuora sitten harmikseni loppui, hidastin Hennin raviin. Satula narisi kun kevensin. Kun huomasin mitä kello oli sain melkein sydärin. Se oli jo viittä vaille ja olin vielä täällä jossain metsänkorvessa! Kannustin Henniä vielä kovempaan raviin. Kun talli alkoi jo näkyä ja kello oli jo tasan Henni meni jo kiitoravia. Kun vihdoin saavuimme tallille, olimme kummatkin hengästyneitä. Tallilla ei näkynyt ristinsieluakaan. Ohjasin Hennin taas kentälle ja annoin sen kävellä hetken pitkin ohjin.

Kun olimme kävelleet aika kauan, ohjasin Hennin kentän keskelle kaartoon,hyppäsin alas sen selästä ja talutin sen talliin. Tallissa otin Henniltä varusteet pois ja harjailin sitä hetken. Harjattuani Hennin laitoin sille loimen ja ruokin sen. Sillä välin menin itsekin syömään omia eväitäni. Kun olin syönyt ja Hennikin oli sen tehnyt talutin Hennin tarhaan ja menin vielä lopuksi luomaan lannat sen karsinasta.

Kun olin valmis, kävin vielä tarhoilla hyvästelemässä Hennin ja lähdin sitten kotiin väsyneenä pitkän ja tapahtumarikkaan päivän takia.

Heidi ja Henni 5HM

[Heidi]

Torstai 26.3.09

Tulin tallille hoitamaan Henniä. Menin talliin ja nappasin sieltä riimunnarun. Kävelin tarhoille ja katselin missä Henni olisi. Siellähän se näkyikin! Avasin portin ja menin tarhaan. Kävelin Hennin luokse ja kiinnitin riimunnaruni sen riimuun.

Talutin Hennin talliin ja siellä laitoin sen kiinni pesuboksiin. Se oli niin likainen, että se piti pestä. Hain satulahuoneesta sienen ja vähän saippuaa ja sitten vielä hikiviilan ja pyyhkeen. Menin takaisin Hennin luokse ja otin pesuletkun käteeni. Avasin hanan ja letkusta alkoi tulla lämmintä vettä.

Ensin vähän huuhtelin vedellä, mutta lika ei lähtenyt. Sitten otin saippuan ja laitoin sitä vähän sienelle. Aloin hinkata Hennin karvaa ja lika alkoikin jo vähän lähteä. Kun Hennin karva alkoi jo kiiltää, lopetin saippualla pesemisen ja laitoin sienen syrjään. Otin taas vesiletkun ja käänsin hanan auki.

Huuhtelin saippuat pois ja Henni näytti oikein tyytyväiseltä ja hienolta pestynä. Sitten vielä kuivasin pyyhkeellä ja hikiviilalla ja laitoin loimen. Talutin Hennin sen karsinaan ja kävin siivoamassa jälkeni pesuboksista.

Lakaisin vielä vähän lattioita ja kävin antamassa Hennille ruoan ja sitten lähdinkin jo kotiin päin.

Heidi ja Henni 6HM

Sini: Henni varmaan nautti pesukerrasta =)

[Heidi]

29.3.09 Sunnuntai - Karkuri

Tulin tallille ällöttävässä plussa kelissä. Lunta tippui niskaan joka ikisestä puusta ja oli märkää ja kaikki vaatteeni olivat jo nyt aivan märät. Tänään aikoisin ratsastaa maneesissa Hennillä. Kävelin sisään talliin ja pudistelin itsestäni lunta pois.

Kävelin Hennin karsinalle ja halasin Hennin turpaa. Se puhalsi lämmintä ilmaa käteeni. Pussasin Henniä vielä turpaan ja lähdin sitten hakemaan sen harjoja. Onneksi Henni ei ollut kovin likainen ja harjaus kävi nopeasti.

Harjattuani Hennin vein sen harjat takaisin satulahuoneeseen ja otin sieltä sen varusteet mukaani. Kävelin tkaisin Hennin karsinalle ja laitoin Hennille varusteet päälle. Sitten avasin Hennin karsinan oven ja talutin otin sen ohjista kiinni. Talutin Hennin tallin ovelle ja avasin oven. Olin aivan ajatuksissani, siitä että pääsisin ratsastamaan enkä huomannut kun otteeni lipesi Hennin ohjista.

Henni lähti ravaamaan ympäri tallipihaa. Havahduin sen hirnahdukseen ja huomasin kuinka se laukkasi maasto polkua pitkin metsään. Hain nopeasti tallista kauraämpärin ja lähdin juoksemaan Hennin perään.

–Hennii! Huutelin metsässä onnettomana. Itku tuli jo kurkkuuni, kun näin sen. Puskissa liikkui jokin.

–Henni? Ootko sä siellä? Puhelin, vaikken edes ollut varma oliko se Henni. Yhtäkkiä puskasta lennähti ilmaan suuri haukka nokassaan jokin hiiren näköinen ja pelästyin niin, että meinasin saada sydärin.

Sitten pelästyin vielä enemmän kun puskasta käveli esiin jokin Hennin näköinen , mutta aivan likainen mudasta ja suussa joku risu. –Henni! Sanoin ja juoksin Hennin luokse. Halasin Henniä ja sanoin: -Ei noin saa tehdä, senkin tyhmyri! Oisit voinut loukata ittes! Nyt lähdetään kyllä kotiin. Jatkoin vielä ja otin Hennin ohjista kiinni.

Kun tulimme tallille vein kauraämpärin pois ja harjasin Hennistä suurimmat liat pois. Sitten otin Hennin ohjista kiinni ja toivoin ettei se nyt karkaisi. Onneksi selvisimme kuitenkin maneesiin ja ponnistin Hennin selkään. Kiristin satulavyön ja laitoin jalustimet tavallista lyhyemmiksi, sillä huomasin, että maneesissa oli esteitä rakennettuna ja voisin hypätä niitä.
Painoin pohkeeni Hennin kylkiin ja se lähti rentoon käyntiin. Annoin sille ihan pitkää ohjaa. Kun olimme menneet aika kauan käyntiä, aloin verrytellä Henniä siirtymillä, volteilla ja pysähdyksillä.

Pian kannustin Hennin kevyeeseen raviin ja tein siinäkin kaikenlaisia tehtäviä. Sitten otin vähän laukkasiirtymiä ja tulin esteen laukassa. Henni hyppäsi hyvin, mutta vähän laiskasti. Tulin esteen uudestaan ja annoin vähän enemmän pohkeita ja nyt Henni menikin jo aika reippaasti.

Sitten koitin mennä radan. Se oli aika haastava ja siinä oli aika tiukkoja kaarroksia, mutta ajattelein, että kyllä me siitä selvitään. Painoin laukkapohkeet Hennin kylkiin ja se lähti laiskaan laukkaan. Annoin enemmän pohjetta ja raippaa ja Henni lähti heti reippaaseen laukkaan.

Ensimmäinen este lähestyi. Kun olimme ponnistus etäisyydellä, painoin pohkeeni Hennin kylkiin ja se melkein lensi esteen yli. Tulimme maahan ja käänsin Hennin heti seuraavalle esteelle. Annoin pohjetta ja myötäsin ohjia. Henni ylitti esteet mahtavasti enkä olisi ikinä uskonut, että se sama laiska Henni hyppäisi näin taitavasti.

Sitten lähestyimme viimeistä estettä, se oli pahassa kaarteessa ja se oli todella korkea. En ollut koskaan edes hypännyt noin korkeita! Lähestyimme varmana estettä ja viimein esteen lähellä painoin pohkeeni Hennin kylkiin, myötäsin ja suljin silmäni. Odotin sitä, että puomit kolisisivat kun ne tippuvat tai Henni kaatuisi tai minä tippuisin, mutta puomit pysyivät visusti paikoillaan ja Henni pystyssä ja jopa minä satulassa.

Laskeuduimme alas pehmeästi ja annoin Hennin laukata. Nojauduin sen harjaan ja annoin ihan löysät ohjat. Henni oli oikein kuumentunut ja laukkasi täyttä häkää. Pian Henni kuitenkin siirtyi raviin ja minä aloin keventämään.

Sitten tajusin, että Sini istukeli katsomossa aivan hämmästyneen näköisenä. – Wou! En tiennyt, että Henni hyppää noin hyvin! Sini sanoi ja naurahti. Katsoin Siniä vähän hämmästyneenä takaisin ja tajusin, että me todella olimme menneet sen radan. Naurahdin ja hymyilin epäuskoisena ja taputin Henniä. Se meni taas omaa laiskaa raviaan eikä sitä enää olisi voinut tunnistaa siksi hypääväksi Henniksi.

Hiljensin Henni käyntiin vieläkin vähän hämmästyneenä ja annoin ihan pitkät ohjat. – Olet sinä hieno tyttö! Sanoin Hennille ja rapsutin sitä. Se käveli laiskasti eteenpäin ja pian ohjasin sen kaartoon. Hyppäin alas Hennin selästä ja nostin jalustimet ylös. Talutin Hennin Sinin kanssa talliin ja otimme Henniltä varusteet pois. Sitten harjasin vielä Hennin ja laitoin loimen ja lopuksi vein sen tarhaan.

Loin vielä lannatkin Hennin karsinasta ja lähdin kotiin väsyneenä, mutta iloisena päivän tapahtumista.


Siinä vielä kuva Hennistä karkuteillä.

Heidi ja Henni 8HM

[Heidi]

Perjantai 3.4.2009

Kävelin tallille päin kuumassa auringonpaahteessa. Selkäni oli jo aivan hikinen. Miten selviäisin lantojen luonnista? Ihmettelin itsekseni ja ajattelin miten voikin olla näin kuumaa jo keväällä.

Avasin tallin oven ja hain heti kottikärryt ja talikon. Päätin hoitaa raskaimmat hommat ensin ja sen jälkeen lähtisin Hennin kanssa maastoon kävelemään.

- Voi, voi ,voi, voi! Selkä parkaani! Valitin, sillä lantojen luomisessa selkäni kipeytyi joka kerta. – Vielä vähän! Puuskutin ja hiki valui otsasta. Jatkoin kikkareiden karsimista ja kun vihdoin olin valmis sanoin: -Huhhuh olipas se aikamoinen urakka! Sitten lähdin viemään lannat lantalaan ja sen jälkeen talikon ja kottikärryt paikalleen.

- Sitten pitäis varmaan hakee Henni tarhasta ja harjata se. Mumisin tallissa yksinäni. Nappasin riimunnarun naulakosta ja lähdin kävelemään tarhoille.

-Hennii! Missäs sä oot? Sitten näin Hennin pään kurkistavan pienen puun takaa veikeästi kuin se olisi halunnut leikkiä piilosta. Avasin portin ja astuin sisälle tarhaan. Kävelin Hennin luokse ja klipsautin riimunnarun kiinni Hennin riimuun.

Rapsutin Henniä vielä kerran korvan takaa ja lähdin taluttamaan sitä portille. Henni kulki kuin tervassa.

- Tules nyt! En mä jaksa suo tonne talliin raahatakkaan! Sanoin ja näpäytin Henniä riimunnarun päällä sen lautasille. Henniin tuli heti vauhtia ja pääsimmekin nopeasti talliin.
Tallissa avasin Hennin karsinan oven ja talutin Hennin sinne sisään. Otin Henniltä riimunnarun irti sen riimusta ja otin samalla loimenkin pois. Kävin viemässä Hennin loimen pois satulahuoneeseen ja otin sieltä samalla sen harjat.

Aloin harjata Henniä pitkillä vedoilla, mutta siihen ei mennyt kauan koska Henni ei ollut kovin likainen. Sitten lähdin viemään Hennin harjoja takaisin satulahuoneeseen ja otin sieltä mukaani Hennin suitset. Tällä kertaa menisin ilman satulaa.

Avasin Hennin karsinan oven ja astuin sisään. Pujotin suitset Hennin päähän ja laitoin kaikki remmit kiinni. Sitten avasin karsinan oven, otin Hennin ohjista kiinni ja talutin sen tallipihalle. Tallipihalla yritin punnertaa Hennin selkään, mutta ihan ensimmäisellä kerralla se ei kuitenkaan onnistunut.

No niin. Toinen yritys. Mietin ja hyppäsin. Sain kuin sainkin jalkani Hennin selän yli sen toiselle puolelle ja ponnistin vielä vähän ja sitten olinkin selässä. Tosiaan väärinpäin. –Voi ei! Miten tässä nyt näin kävi? Huokaisin, tulin alas Hennin selästä ja yritin vielä päästä sen selkään.
Ponnistin, mutta en päässyt Hennin selkään. Sitten vielä kerran. Otin Hennin selästä kiinni ja ponnistin. Ähkin ja puhkin, kunnes viimein istuin turvallisesti selässä, tällä kertaa onneksi ihan oikein päin. Olin vain ihan Hennin pehvan päällä joten liutin itseni alemmas.

Vihdoin pääsimme aloittamaan matkamme. Kiristin ohjia ja annoin Hennille pohkeet. Se lähti laiskaan käyntiin ja patistin sitä vähän enemmän eteen. – Noniin nyt meet tosi hyvin! Sanoin Hennille ja rapsutin sitä.

- Hmm.. Ehkä me ei mennäkkään kuitenkaan pelkkää käyntiä, kun tietkin on jo sulanut. Voitaisiin vaikka laukata ja kovaa! Innostuin ja naureskelin itsekseni.

Kun olimme jo aika syvällä metsässä, painoin pohkeeni Hennin kylkiin ja se lähti raviin. Onneksi Hennin ravi oli todella tasainen joten en edes hölskynyt yhtään. Katselin maisemia ja virtaavia puroja Hennin ravatessa hiljaa. Oravia näkyi puissa ja linnut lauloivat. Voiko enää parempaa ollakkaan?

- No niin Henni sitten laukataan! Sanoin Hennille ja annoin sille laukkapohkeet. Henni lähti innokkaaseen laukkaan ja minä nojauduin sen harjaan kiinni. Katsoin kuinka maisemat vilahtelivat ohitsemme ja toivoin ettei se hetkin olisi koskaan loppunut.

Niin kuitenkin kävi. Kello alkoi olla jo paljon ja laukkasuora oli päättymäisillään, joten hiljensin Hennin vastahakoisesti raviin. Ravasimme hiljalleen takaisin päin kohti tallia ja kun tallin katto alkoi näkyä, siirsin Hennin käyntiin.

Istuskelin Hennin selässä ja nautin täysin siemauksi. –Olet sinä kyllä hieno poni! Sanoin Hennille ylpeänä ja halasin sen kaulaa. Kun saavuimme tallipihalle, hyppäsin Hennin selästä alas ja silitin sen turpaa. – No niin tuus sitten, mennään talliin! Sanoin Hennille hymyillen ja lähdin taluttamaan Henniä talliin.

Tallissa laitoin Hennin sen karsinaan ja otin siltä suitset pois. Vaihdoin niitten tilalle riimun ja vein suitset pois. Sitten hain Hennin harjat ja loimen. Loimen laskin tuolille Hennin karsinan eteen ja aloin harjaamaan Henniä. Se oli aika hikinen, mutta ei harjauksessa kuitenkaan kauaa kestänyt.

Sitten laitoin Hennille loimen päälle ja vein harjat pois. Sen jälkeen kävin sekoittamassa Hennin ruoat ja annoin ne Hennille. Sillä aikaa kun Henni söi menin itsekin syömään omenaani ja katselemaan ikkunasta maisemia. Oli kyllä ollut ihana maastolenkki.

Kun Hennin oli syönyt ja sen suusta valui enää vähän jotain suussa jauhetun kauran näköistä mössöä ja kuolaa sekoitettuna lähdin taluttamaan Henniä tarhaan. Se pyyhki minuun suunsa joten nyt minä valuin sitä mössöä.

Sitten vielä suljin tarhan portin perässäni ja lähdin kotiin. Kevät maastoa ilman satulaa ei kyllä voita mikään!

Heidi ja Henni 9HM

[Heidi]

Henni tarhailee jossain niityllä

Heidi ja Henni 10HM

[Heidi]

Heidi ja Henni maastossa pääsiäisen kunniaksi ja Heidillä on suklaata suussa

Heidi ja Henni 11HM

[Heidi]

Pääsiäisen aikaa - 12.04.2009

Hyräilin itsekseni laulua päässäni.
- Circus... hmmhm.. Että osasi olla ärsyttävä kappale, joka jää soimaan päähän moneksi tunniksi, ajattelin harmistuneena. Kävelin Ewonen pihalle ja näin tarhassa valkoisen ja suloisen ponin.

- Henni moi! Onko sulla kuuma? Juttelin Hennille, joka hörähti vastaukseksi. Luultavasti jokaisella hevosella oli kuuma, koska aurinko porotti taivaalla ja yritti käristää kaikkea elollista maan päällä. Itseltäni valui hiki ja kylmä limppari olisi tehnyt hyvää.

- Mennään sitten talliin, niin voin harjata sut, sanoin Hennille, joka lähti seuraamaan minua tallirakennukselle. Talutin Henniä talliin ja matkalla näin Hetan kävelevän tarhoille. Moikkasin häntä ja jatkoin kävelemistä tallille.

Tallissa suljin Hennin sen karsinaan ja vein riimunnarun pakalleen. - Miksei täällä oo tuuletusta? Sanoin kärsivästi ja kävelin satulahuoneeseen. Siellä hain jääkaapista oman Jaffani ja aloin hörppiä sitä. - Että osaakin olla näin kuuma, sanoin ja heitin takkini tuolille.

Katselin ikkunasta kuinka hevoset ravasivat tarhoissa ja nautin kun kylmä Jaffa valui kurkustani alas. Kun olin juonut koko limsapullon tyhjäksi, otin satulahuoneesta Hennin harjat mukaani ja vein ne Hennin karsinalle.

En aloittanut ihan vielä harjausta vaan kävin nopeasti katsomassa menikö Henni tunnille.
- Jaaha, jaaha.. Mumisin. - Kyllä se tolle ekalle tunnille taitaapi mennä, jatkoin ja lähdin sitten harjaamaan Henniä. Onneksi Henni ei ollut kovin kurainen vaan hikinen vain joten harjaamiseen ei mennyt kovin paljon aikaa.

Harjauksen jälkeen löntystin takaisin satulahuoneeseen ja nappasin sieltä mukaani Hennin varusteet. Hennin karsinassa varustin Hennin ja taputin sitä vielä sen jälkeen kaulalle. Lähdin itse takaisin satulahuoneeseen ja aloin lukea siellä lehteä.

Pian kuulin kuinka hevosten ja ihmisten askeleet alkoivat kaikota pihalle ja lähdin siivoamaan Hennin karsinaa. - Voi ei! Kuinka se on oikein saanut tän tälläseen kuntoon? Voihkaisin kun näin että karsinan kaikki paikat oli ihan lannassa.

- Ei se kai sitten muu auta kun ruveta hommiin sanoin ja kiskaisin hihani ylös. Aloitin lantojen luomisen hakemalla kottarit, talikon ja lapion ja niillä aloin sitten uurastaa. - Lääh, puuh! Läähätin jo parin kikkareen jälkeen. - Selkä on kipeä kuin mikä ja hiki valuu! Huokaisin ja jatkoin uurastamista.

Kun vihdoin olin saanut kaikki lannat kärrättyä lantalaan vaihdoin vielä uudet purut vanhojen tilalle ja urakkani oli valmis. Ja tunti loppuisi vasta puolen tunnin päästä! Päätin siis lähteä pyörälläni ostamaan kaupasta uuden limsapullon, sillä olin aivan läkähdyksissä.

Otin reppuni mukaani ja kipaisin pyöräni selkään. Lähdin polkemaan kaupalle päin, mutta sitten muistinkin, että metsän kautta pääsisi paljon nopeammin. Niinpä siis käännyin metsään ja aloin polkea kuoppaista ja juurista tietä pitkin.

Kun vihdoin saavuin pois metsästä kauppa näkyikin jo vähän matkan päässä. Lähdin polkemaan yhä kovempaa ja pian olinkin jo kaupan pihassa. Kävelin kaupan ovelle missä oli jotain prätkäjengiläisiä ja pari pissistä jotka nauroivat lantaisille vaatteilleni.

Tosiaan! Olin aivan unohtanut olevani ihan lantainen ja haiseva. Hipsin nopeasti sisälle kauppaan ja nappasin sieltä punaista Jaffaa. Katsoin sitä himoitsevasti ja kävelin kassalle. Maksoin limsan ja lähdin ovelle. Siellä ne prätkäilijät ja pissikset jo odottivatkin minua ja kun avasin kaupan oven irvistin heille ja menin pyörälleni.

Lähdin polkemaan takaisin tallille ja menin taas metsän kautta. Kello oli jo varttia vaille. Ehtisin juuri ajoissa. Kun saavuin tallipihalle kello oli viittä vaille ja ehtisin juuri ja juuri nauttimaan limsani rauhassa ennen kuin tuntilaiset tulisivat pois kentältä.

Kun olin juuri kulauttanut viimeisen kulauksen limsapullosta kuulin askeleitten ääniä ja hevosia ratsastajineen alkoi tulvia sisälle talliin. Kaikki olivat sen verran kokeneita että osasivat itse ottaa varusteet pois joten minua ei tarvittu.

Kun tuntilaiset oliavt lähteneet, aloin ruokkia hevosia. Kun sen olin tehnyt menin putsailemaan hetkeksi varusteita. SE oli aikamoinen urakka ja kun sen olin saanut valmiiksi hevoset olivat jo syöneet ja ne pitäisi viedä tarhaan.

Vein kaikki hevoset tarhaan yksitellen, joten siinä kesti aika kauan, mutta lopulta kaikki hevoset kuitenkin mussuttivat heiniä tyytyväisinä tarhassa hekeutuen varjoon.

- Nyt mun pitäis kyllä lähteä kotiin, sanoin Hennille ja annoin sille pusun turpaan. Henni puhalsi lämpimästi kasvoihini ja silitin sitä vielä turvasta. Sitten vilkutin vielä Hennille ja lähdin polkemaan hikisenä kotiin päin.

Heidi ja Henni 12HM